Syyskuun luetut

Onnistuin sinnittelemään ja kikkailemaan lukuaikani kanssa. Kun alkoi näyttää huolestuttavalta, vaihdoin e-kirjat kotona perinteiseen paperiformaattiin ja jatkoin äänikirjojen kuuntelua bussissa ja kävellessä.

Olen ruvennut kuuntelemaan äänikirjoina sellaisia kirjoja, joita en tulisi muutoin lukeneeksi. Kuuntelen tällä hetkellä lähinnä true crimeä, muuten mieluummin luen.
Lukuaika riittää kuukaudessa suunnilleen 8-10 kirjaan, riippumatta siitä missä formaatissa niitä kulutan, e-kirjoina vai äänikirjoina.
Se että olen ruvennut kuuntelemaan äänikirjoja kaiken lukemani lisäksi, kuluttaa siis lukuaikaani aiempaa enemmän.  

Syyskuussa opiskeluhommelit stressasivat, tuntuu siltä, että en oikein ole lukenut yhtään mitään. 
Paitsi että olen, vaikka mitä hyvää ja kiinnostavaa.

Suositukset Holly Gramazion Aviomiehille ja Kim Andrea Brofeltin Kaikki mitä jäi kesken.
Eeva Soivion elämäkerrallinen Kertaalleen kuollut on myös oikein suositeltavaa luettavaa.

Gramazion kirja herätti pohtimaan erilaisia genrejä. Kertomus ei selkeästi ole perinteistä hyvänmielen kirjallisuutta tai viihdettä, koska asiat joita kirjassa tapahtuu eivät kerta kaikkiaan ole mahdollisia, eivät millään tavalla. Se ei myöskään ole satu tai sadunomainen. 
Yritin kuvailla kirjan juonta poikaselle, ja kysyin mielipidettään: voisiko tämä tällainen kertomus olla scifiä?
Jos suunnilleen oikein muistan sen, kuinka (viisas) nuorukainen scifin määritteli, on se jotenkin näin: kirjassa kuvaillaan jonkinlainen vaihtoehtoinen maailma ja se kertoo ja kuvastaa ja antaa meille syvällisiä näkökulmia ihmisyyteen ja inhimillisyyteen.  
Niinpä päädyn nyt siis suosittelemaan scifi-kirjallisuutta. (ja joudun ehkä vielä kertaalleen tarkistamaan tuon nuoreni näkemyksen siitä, mitä scifiksi määritellään)

citykettu jolkotteli edellämme 

Syyskuun luetut

Anders De La Motte, Måns Nilsson: Kesäparatiisin murhat - antiikkikauppiaan kuolema. Tunnettu ja tunnetusti aika ärsyttävä antiikkikauppias löytyy kojultaan murhattuna kesken antiikkimessujen. Kuka on syyllinen - hänet on nähty riitelemässä pitkin messupäivää? Ja kuka on rohjennut tehdä murhan kesken messujen, kaikkien silmien edessä. Sympaattinen cozy crime sijoittuu Skånen maaseudulle, kesään ja aurinkoon. Aloitin tämän e-kirjana ja luin loppuun paperisena: lukuaika uhkasi taas kerran loppua, ja onnistuin löytämään kirjastosta tämän e-kirjana aloittamani. Oikein sympaattinen juttu. E-kirja-paperikirja hybridi. 

Jukka Kyösti: Kyllikki Saari - paljastuksia suohaudasta. Pohdintaa siitä, kuka oikeastaan murhasi Kyllikki Saaren. En ole oikeastaan koskaan tuntenut mitään mielenkiintoa Kyllikki Saaren tapausta kohtaan (paitsi lapsena se oli pelottava), enkä oikein tiedä, mitä lisäarvoa kaikkiin mahdollisiin spekulaatioihin toisi se, jos murha nyt äkkiseltään ratkeaisi - siitä on kuitenkin kulunut jo yli 70 vuotta. Kuuntelin kirjan koska se nyt sattui olemaan kirjapalvelussa listallani. Minun oli hetkittäin vaikea pysyä kaikkien tienhaarojen, risteyksien ja taipaleiden tahdissa, olisin ehkä kaivannut jonkinlaista karttaa, mutta en kuitenkaan ollut tarpeeksi kiinnostunut aiheesta, että olisin ryhtynyt sellaista etsimään. Kirja oli vähän poimuileva ja sekava, mutta kirjoittajan näkökulma tuli kyllä perustelluksi. Tulipa kuunneltua. Äänikirja.

 Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa. Emman lentopelko saa hänet vuodattamaan kaikki salaisuutensa ja toiveensa vieressään istuvalle tuntemattomalle miehelle. Muutaman päivän päästä käy ilmi, että mies onkin Emman työpaikan perustaja ja monimiljonääri. Vuotavatko Emman salaisuudet julki? Luin vanhan tutun vuosien takaa, kun lukuaika uhkasi loppua ja piti siirtyä omaan kirjahyllyyn. Tulipa luettua. Perinteinen paperikirja.

 Elina Aaltonen, Suvi Aaltonen: Viimeistä päivää: Vuokko ja Sini, äiti ja tytär päätyvät muuttamaan kimppakämppään senioriyhteisöön. Vuokko pelkää dementoituvansa, Sini pelkää jotain muuta. Voiko senioriyhteisössä elää, voiko sieltä löytyä loppuelämän suuri rakkaus? Sympaattinen kertomus vanhenemisesta ja lähimmäisyydestä. E-kirja.

Holly Gramazio: Aviomiehiä. Laurenin vintiltä ilmestyy yllättäen aviomies. Vaikka Lauren ei tietääkseen ollutkaan naimisissa. Ja yhtäkkiä mies katoaa vintille, ja tilalle tulee uusi mies. Laurenin vintti vaikuttaisi olevan varsinainen live-tinder, aviomiehiä tulee ja menee, osa kiipeää vintille vapaaehtoisesti, osan Lauren lähettää sinne itse. Hauska, koukuttava, ajatuksia herättävä näkökulma "sen oikean" etsimiseen: onko sitä oikeaa olemassakaan, vai miten voi päätyä naimisiin. Hieno loppuratkaisu, kauttaaltaan ovela lukukokemus. Pohdiskelin nuoren kanssa, onko tämä kirja scifiä, tulimme siihen tulokseen että on, koska nuoren näkemyksen mukaan scifissä tapahtuu jotain mitä ei oikeasti voi tapahtua, ja se antaa meille näkökulmia ihmisyyteen, inhimillisyyteen ja maailmaan. Suositus! E-kirja.

Milla Ollikainen, Juha Manner: Ulvilan surma - juttu 2472. Auerin puolustusasianajajan näkökulma monimutkaiseen ja melkoisen mediasirkuksen aikaan saaneeseen outoon juttuun. Kiinnostava, sujuvasti etenevä kirja, joka täydensi mainiosti aiemmin kuuntelemaani Auer-aiheista kirjaa. Äänikirja.

Jari Louhelainen: Murha mikroskoopissa. Millaisilla tekniikoilla (henki-)rikoksia on ratkottu entisaikoina ja miten niitä ratkotaan nykyään, millaisia mahdollisuuksia tiede ja teknologia nykypäivänä antaa, miten lainsäädäntö siihen reagoi? Kirja oli omalla tavallaan kiinnostava, mutta olisi toisaalta kaivannut tiukempaa popularisoimista, hetkittäin oli vaikea pysyä kärryillä dna:n sidoskierteistä ja muista vastaavista. Kuuntelin kirjaa äänikirjana, lukiessa olisin ehkä heittänyt kesken. Olin vähän pettynyt liian tiukkaan tieteellisyyteen, kun kuitenkin aiheesta olen kiinnostunut. Äänikirja.

Kim Andrea Brofelt: Kaikki mikä jäi kesken. Sarah työskentelee vanhainkodissa, ja hänellä on pakkomielle: hänen on pakko saattaa loppuun se, mikä joltain kuolleelta asukkaalta on kuoleman hetkellä jäänyt kesken. Monessa aika- ja henkilötasossa liikkuva kertomus oli aluksi ehkä hiukan sekava, mutta jatkui kiehtovana ja koukuttavana tarinana keskeneräisistä ja toteutumattomista rakkauksista, pelosta rakastaa, ehkä myös kyvyttömyydestä ilmaista rakkautta. Luulin lukevani puolihauskaa viihdettä, huomasinkin että kirjassa on syvyyttä ja sanomaa. Suositus. E-kirja.

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut. Näyttelijän omakohtainen kirja sydämen pysähtymisestä kesken esityksen Ryhmäteatterin lavalla. Lämmin, avoin, ajatuksia herättävä kirja. Lukuaikapalvelu luokittelee tämän romaaniksi, itse luin kyllä elämäkertana. Suositus. E-kirja.

Julie Caplin: Pieni kahvila Kööpenhaminassa. Hektisessa PR-firmassa työskentelevä Kate saa tehtäväkseen tuoda tanskalaisen hyggen Lontooseen. Hän lähtee emännöimään kuuden toimittajan pressimatkaa Kööpenhaminaan, hyggen alkulähteille. Kertakaikkisen hyväntuulinen hygge-kirja! Heti teki mieli kääriytyä peittoon siemailemaan kaakaota kynttilänvalossa, loppuratkaisu oli tietysti ennalta-arvattavissa, mutta hyvänmielenkirja osui kohdilleen syyskuisena viikonloppuna. E-kirja. 

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani. Brettin äiti ei jätäkään puolikasta imperiumistaan perintönä Brettille, vaan vaatii nuorta naista noudattamaan teini-ikäisenä laatimaansa listaa haaveistaan ja unelmistaan ennen perinnön saamista. Kymmenkohtainen lista vaikuttaa lähes mahdottomalta toteuttaa. Sympaattinen aikuisten satu. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten, ja jotenkin mielikuvani kirjasta oli vähän halju. Uudelleen lukeminen teki hyvää: kuten sanottua, sympaattinen aikuisten satu, toimivaa hyvänmielen viihdettä ilman sen suurempaa sanomaa. Perinteinen paperikirja.

 Tiia Palmén: Virallisesti syytön - Rikostoimittajan näkemys Ulvilan vyyhdistä. Toinen niistä kirjoista, jotka jäivät kesken kun lukuaikani elokuun loppupuolella päättyi. Tämä kirja kesti katkoksen paremmin. Asiallisesti, monipuolisesti ja selkeästi kirjoitettu kirja Anneli Auerin perheen tragediasta. Toimittaja on onnistunut tuomaan esiin näkökulmia monipuolisesti: välillä olin vakuuttunut Auerin syyllisyydestä ja seuraavassa hetkessä syyttömyydestä, tulkitsen kuitenkin otsikon sisältävän jonkinlaisen viestin. Suositus, jos true crime kiinnostaa. Äänikirja.

 Sophie Cousens: Elämä pikakelauksella. Epäonnisen treffi-illan ja nahkean kimppakämppäpäivän jäljiltä Lucy löytää toivomuskoneen, joka lupaa toteuttaa kaikki toiveet. Lucy päättää haluta parempaan kohtaan elämässään - ja yhtäkkiä hän herää vieraan miehen rinnalta, ilmeisesti kahden lapsen äitinä. Kiehtovasti rakennettu kertomus: onko kyse muistinmenetyksestä vai aikamatkailusta - ja jos jommasta kummasta, miten se vaikuttaa Lucyn elämään nyt, tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Tämä kirja on se, joka jäi kesken kun lukuaika elokuussa päättyi, ja täytyy sanoa että keskeytys ei tehnyt tarinalle hyvää. Olisin mieluusti lukenut koko kertomuksen kerralla niin että jännite olisi kautta linjan säilynyt. Hyväntuulinen hyvänmielen kertomus kuitenkin! E-kirja.

 Donna Leon: Hyvän nimissä. Brunetti päätyy tutkimaan hyväntekeväisyysjärjestön epäilyttäviä asioita perhetuttavan pyynnöstä. Lohtulukemisena kun e-kirjapalvelun lukuaika päättyi. Tulipa luettua. Perinteinen paperikirja.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

tarina rinkulasta ja kyyhkystä

 Kävelin viikonloppuna pidempää reittiä bussipysäkille kun olin menossa kiipeilytreeniin.

Koska kuvittelen kuvaavani joka päivä hienoja laadukkaita kuvia, tarkastelin ympäristöäni kuvaussilmällä ja bongasin tämmöisen pikkuisen rinkulan.

Ensin luulin että se on vain leipäpussin sulkija, mutta se olikin muu rinkula!

Tajusin että se on linnunrengastusrinkula, ja koska olen valveutunut kansalainen, ilmoitin rengastusvirastolle että tämmöisen olen löytänyt. (lomakkeelle TÄSTÄ jos joskus haluat tehdä myös ilmoituksia)

Ajattelin että ne kertovat minulle että heikki-harakkahan se on rinkulansa sinne tienposkeen jättänyt.

Mutta eipä!

Sain ystävällisen ja kohteliaan viestin että kiitos tarkkaavaisuudestanne, mutta kyseessä on viestikyyhkyn rengas ja emme voi auttaa teitä asiassa tämän enempää. Olkaa yhteydessä viestikyyhkykerhoon.

Olin ihan että täh?
Onko olemassa viestikyyhkykerho? (siis ihan oikeasti!)
Onko jossain meidän lähellä viestikyyhkyslakka?
Millaisia viestejä ne kuljettavat? Kenelle?
Mistä ne tietävät minne kuuluu mennä?
Että jos kuiskaan kesken päivää kyyhkyselle että vieös tämä rakkauskirjeeni Lehtorille, niin oitis se lähtisi kyyhkystelemään kohti Lehtoria?
Mitä viestiä tämä nimenomainen kyyhkynen oli vienyt ja kenelle?
Missä kyyhky oli?
Odottaako joku sitä ja viestiä?
Miksi rengas oli keskellä tietä?
Missä oli viesti?
Oliko kettu nielaissut linnun ja viestin mutta röyhtäissyt renkaan ulos?
Entä jos oli tärkeä viesti?
Pitääkö lähteä kaivelemaan ketunjätteitä lähitienoilta?

Hyvin vähäisellä googleamisella löysin viestikyyhkyskerhon nettisivut ja jäljitin viestikyyhkysen omistajan ja semmoisen vastuuhenkilön, joka osasi auttaa renkaan suhteen. 

Onneksi googlesin vielä vähän lisää ennen kuin lähdin etsimään lähimetsästä kyyhkyslakkaa, kun minulle selvisi että ne voivat lentää noin vain vaikka tuhat kilometriä päivässä viestityshommeleissa. Että on voinut olla vaikka Rovaniemeltä presidentinlinnaan matkalla se kyyhkynen kun on tullut taipaleensa päähän. 
Toivottavasti presidentti tai joku muu saa tärkeän viestinsä muilla keinoin. 

Kun se viesti ja tipu nyt ovat vissiin lähiöketun uumenissa ja rinkula minulla.

kaikenlaista pientä kriiziä

 työt uudessa yhteisössä ovat lähteneet hyvin käyntiin, paitsi että minulla on mielestäni aivan liian vähän töitä.
Esihenkilö sanoi, että älä hätäile, kyllä niitä vielä tulee piisaamaan. Keskityt nyt siihen että saat ne opintosi valmiiksi.

Muttakun.
Työsopimuksessa lukee pienellä präntillä että sopimuksen kesto on sidoksissa koulutuksen kestoon - että loppuuko sopimus silloin kun koulutuskin?
Uusitaanko sitä?
Että kannattaako valmistua, jolloin rupeaisi ehkä saamaan parempaa palkkaa
(harjoittelijan palkka on aika naurettava, onneksi olen toisinaan hyväntuulinen ihminen)
Vai kannattaako venyttää valmistumista, niin että ylipäätään saa palkkaa?
Työsopimusta on virallisesti jäljellä joulukuun loppuun, että sillon se  palkanmaksu sitten loppuu joka tapauksessa. 

Luulin etten voisi työssäni tykätä mistään niin paljon kuin iltapäivätoiminnan hommista. Olin väärässä. Tykkään aika monesta muustakin jutusta. 
Silleesti olen luultavasti unelmatyössäni - museoistuskelija - koska suunnilleen semmoista teen tällä hetkellä enimmäkseen.
Istuskelen ja juttelen.
Paitsi että en istuskele museossa. Ja välillä joudun hyppelemään muskarihommia, mitä taas ei voisi museoissa tehdä.

työhommeli

*

Puhelin alkoi oikutella.
Tässä nykyajassa se on kyllä kaikkea muuta kuin pieni kriizi, kun puhelimessa on käytännöllisesti katsoen koko elämä. 
En olisi yhtään halunnut hankkia uutta puhelinta.
En ainakaan ennen kuin tuo työsopimus-palkka-mikälie-kriizi on jotenkin hallinnassa.

En nimittäin voi tehdä viimeistä näyttöäni omalla työpaikallani (siellä mistä saan naurettavaa palkkaa) vaan joudun menemään ihan kokonaan toiseen paikkaan niitä näyttöhommia varten, ja se merkitsee palkatonta ajanjaksoa.
Tietenkin, koska en ole töissä omassa paikassa vaan Joku Muu joutuu tekemään minun työni ja minä teen ilmaiseksi tiukkaa työtä muualla.

Se ei sitten enää nauratakaan.
Kun naurettavan pienestä palkasta ottaa pois parin viikon verran, ei enää edes naurata.

Minusta on muutenkin kummallista, että voi tehdä samaa työtä kuin kaikki muutkin, samanlaisilla vastuilla kuin kaikki muutkin, mutta ilmaiseksi. Tai sillä naurettavalla harjoittelijan palkalla.
(sen ymmärrän vähän paremmin, mutta viime kaudella olin välillä työpaikalla ainoa vastuuaikuinen ja muut olivat sijaisia, niin olihan se vähän hassua että ne saivat enemmän palkkaa, kun minä ohjasin niitä eikä päinvastoin)

No, se näyttöjakso on vain pari viikkoa ja diipa-daapa-daa. 

haluaisin taas kuvata enempi ja paremmin 
kun on se uusi puhelin
ja siinä parempi kamera kuin ennen.

Puhelin piti silti ostaa, kun se oma tuttu ja mielestäni melkein uusi härveli, jonka kaikkiin toimintoihin en vielä ollut ehtinyt perehtyä, rupesi sammuilemaan itsestään ihan yhtäkkiä.

Se on tehnyt sitä jo ainakin vuoden aina silloin tällöin, mutta nyt alkoi tapahtua semmoista, että akkua oli jäljellä vielä yli 50% ja kun otti luurin käteen, se sammui.

Ja kerran se meni tyhjäksi ihan noin vain veskassa. Vaikkei kukaan soittanut tai mitään.

Inhoan uuden puhelimen virittelemistä. 

Ja ostamista. 

Kysyin neuvoa puhelinasioiden luottolapsukaiseltani, marssin kauppaan ja sanoin myyjälle, että tollainen puhelin, näytönsuoja, takakuoret ja laturin piuha, kiitos.

Sellaisen myönnytyksen tein itselleni että otin suloisen värin. Jotain lohtua pitää olla kun joutuu investoimaan härveleihin.
(en sitten investoinut vieläkään robotti-imuriin tai parempiin patjoihin. niillekin olisi käyttöä. )

*

Olikohan vielä joku kriizi?
Tässä kaksi yhden hinnalla:

Olen osteskellut pikkuhiljaa itselleni kaikkia kivoja vaatteita kun jotenkin kropan malli on muuttunut ja on pulleroinen olo. 
Yksi nuorista muutti takaisin kotipesään (taas!) ja se katseli aamuista töihinlähtöäni: millä kurssilla teille opetetaan että teidän alalla pitää pukeutua just tollaisiin marimekon vaatteisiin? 

Minkäs sille mahtaa, olen löytänyt marimekon käytettyjen vaatteiden rekin keskustan liikkeestä ja asioin tämän tästä siellä. En oikein tiedä, tunnenko olevani oma itseni niissä epämääräisen mittaisissa tunika-mekko hömpöttimissä, mutta ovat ne kyllä hirmu mukavia päällä varsinkin sellaisina päivinä kun on pulleroinen olo.

Haluaisin kyllä tuntea oloni vähemmän pulleroiseksi. Mutta kun ei niin ei.

statement